Artikkeli
Me käsityöihmiset olemme usein tunneihmisiä: jokin lanka tai kangas suorastaan huutaa nimeämme, ja ennen kuin huomaammekaan, se on jo matkalla kotiin työstämistä odottamaan. Mutta miksi jotkut neuleet tai ompelukset jäävät kaapin perälle, vaikka materiaali itsessään on upeaa? Vastaus saattaa löytyä niinkin läheltä kuin peilistä.
Istuuduin alas Marja Väistön kanssa, joka on värianalyytikko ja entinen lankakauppias, pohtimaan tätä intohimoista suhdetta väreihin. Marja toimi lankakauppiaana hieman yli kaksi vuotta, mutta hänen polkunsa värien ja estetiikan parissa on huomattavasti pidempi. Meitä molempia yhdistää syvä rakkaus väreihin – minua graafikkona ja käsityöharrastajana ja Marjaa ammattilaisena, joka auttaa ihmisiä löytämään oman hehkunsa.
Matka värien asiantuntijaksi
Kysyessäni Marjalta, miten hän päätyi tälle tielle, palasimme ajassa taaksepäin hänen opiskeluaikoihinsa. Marjan ensimmäinen ammatti oli parturi-kampaaja, mikä loi pohjan ihmisen ulkoisen olemuksen ja värien ymmärtämiselle. Kipinä varsinaiseen värianalyysiin syttyi kuitenkin jo aiemmin, parikymppisenä käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa.
– Sinne tuli värikonsultti, joka teki täydelle auditoriolle demo-analyysejä. Minä olin yksi esimerkkikohteista, Marja muistelee.
Tuolloin hänellä ei ollut edes peiliä edessään, mutta yleisö näki muutoksen. Tulokseksi tuli kevät.
– Muistan ajatelleeni, että kauheaa, tuommoisia värejä en ainakaan käytä! Olin silloin vahvasti kallellaan viileisiin sävyihin ja olin ihan, että huh huh.
Vaikka värianalyysi välillä katosi valtavirrasta, Marjan kiinnostus jäi kytemään. Kun ala alkoi nousta uuteen kukoistukseen, hän päätti syventää osaamistaan ja kävi kaksi eri koulutusta. Erityisesti toinen, perusteellisempi koulutus avasi hänelle ihmisten väriharmonian salat aivan uudella tavalla. Hän käyttää työssään 12-jakoista järjestelmää, jossa jokainen päävuodenaika (kevät, kesä, syksy ja talvi) on jaettu vielä kolmeen tarkempaan alakategoriaan.
Värivankilasta vapauteen – harhaluuloja analyysistä
Värianalyysiin liittyy monia sitkeitä harhaluuloja, joita Marja oikoo työssään vähän väliä. Ehkä yleisin pelko on se, että analyysin jälkeen joutuu ”värivankilaan” eikä muita kuin oman viuhkan sävyjä saisi enää ikinä käyttää. Marja kuitenkin naurahtaa tälle ja toteaa, että kyse on enemmänkin vapaudesta kuin rajoitteesta: vaikka voit käyttää mitä tahansa värejä, moni huomaa luonnostaan alkavansa suosia niitä sävyjä, jotka saavat itsensä näyttämään hehkeältä. Ja vaikka 12-jakoisessa analyysissä saatkin vain yhden kolmesta päävuodenajan alakategoriasta, voit täysin vapaasti käyttää myös muita saman vuodenajan väripaleteista. Myöhemmin Marja kertoo myös, että muistakin vuodenajoista voi tietyillä linjoilla vähän lainailla värejä.
Toinen yleinen myytti liittyy ruskettumiseen. Moni uskoo, että helposti ruskettuvat ovat automaattisesti ”lämpimiä” ja herkästi palavat ”viileitä” tyyppejä, mutta Marja muistuttaa, ettei ruskettumisella ole mitään tekemistä ihon pohjasävyn kanssa. Myöskään vuodenaikojen kierto ei vaikuta värivuodenaikaasi, vaikka talvella olisitkin huomattavasti vaaleampi kuin kesän rusketuksen myötä.
Myös uskomus siitä, että värivuodenaika muuttuisi iän myötä, on väärä; vaikka omat värit haalistuvat ja hiukset harmaantuvat, ihon pohjasävy pysyy samana. Korkeintaan värien haalistuessa värivuodenajan alakategoria saattaa muuttua päävuodenajan sisällä pehmeämpään suuntaan.
Itse pohdin ääneen mustan värin kohtaloa, koska moni pitää sitä turvavärinä. Marjan vastaus ei yllätä: musta on todellisuudessa harvalle se kaikkein imartelevin sävy ja usein siihen pukeudutaan vain siksi, kun ajatellaan sen käyvän kaiken kanssa.
Marjan asiakkaat myös usein kutsuvat hiusväriään ”maantienharmaaksi”, mutta se on usein harha; se näyttää harmaalta vain värjätyn hiuksen rinnalla, mutta voi todellisuudessa paljastua upeaksi pähkinänruskeaksi tai kullanvaaleaksi, kun sille antaa mahdollisuuden. Monet eivät ole nähneet omaa luonnollista hiusväriään sitten lapsuuden. Tässäkin Marjan kampaajatausta antaa ainutlaatuisen näkökulman.
Vuoroin vieraissa (paleteissa)
Minut itseni on diagnosoitu syksyksi nelijakoisen analyysin mukaan. Analyysin jälkeen totesin, että vaatekaappini sisältö oli jo valmiiksi pääosin oman värivuodenaikani mukainen. Olen kuitenkin pohtinut, voinko silti käyttää kevään kirkkaampia sävyjä, joita rakastan. Marja lohduttaa, ettei analyysi ole vankila. Hänellekään ei ole tavatonta lainata värejä toisesta vuodenajasta. Hän lämpimänä keväänä lainaa välillä lämpimän syksyn sävyjä. Myös viereiseltä vuodenajalta voi lainata sävyjä, vaikka toinen olisikin kylmä ja toinen lämmin. Esimerkiksi vaalea kesä voi lainata vaalealta keväältä.
Marja myös toteaa, että nykyinen hiusvärini – hieman kullanpunaiseksi kulahtanut kupari – saa minut näyttämään hyvin kevätmäiseltä.
– Jos olet värjännyt hiuksesi tummemmaksi kupariksi, ei ole ihme, jos olet analyysissa kallistunut syksyyn, Marja pohtii.
Tämä oli mielenkiintoinen havainto: vaikka ihon pohjasävy pysyy samana koko elämän, hiusväri on valtava osa kokonaisuutta ja vaikuttaa siihen, miltä värit päällämme näyttävät. Moni meistä värjää hiuksiaan vastakkaisella sävyllä omaan luonnolliseen väritykseensä nähden, mikä saattaa vääristää omaa tunnetta sopivista väreistä.
Myös pohjoisen valo asettaa omat haasteensa. Marja huomauttaa, että kevään ja kesän kirkkaassa valossa voimme usein kantaa jopa hieman palettimme ulkopuolisia kirkkaampia ja vaaleampia sävyjä. Syksyn ja talven sinertävässä ja harmaassa valossa taas paletin tummemmat ja murretummat sävyt alkavat usein tuntua paremmilta. Tämä selittää kenties sen, miksi tietty lanka näyttää upealta kesäisellä pihalla, mutta talven hämärässä neule tuntuu tunkkaiselta.
Käytännön vinkit värikirjoon
Meille intohimoisille neulojille värien yhdistely on puolet harrastuksen ilosta. Itse rakastan voimakkaita värejä, monivärisiä raidallisia tai täplikkäitä lankoja ja niiden yhdistelyä samaan neuleeseen. Rakastan myös sähkönsinistä ja aniliininpunaista, vaikka ne eivät olekaan minun paletissani. Marjalla on tähän erinomaisia neuvoja: kaikkien värien ei tarvitse olla omasta paletista, kunhan pääosa on.
– Voit käyttää niitä ’vääriäkin’ värejä pienempinä osuuksina vaikka kirjoneuleen kuviossa, Marja vinkkaa.
Jos taas rakastat väriä, joka ei kerta kaikkiaan sovi kasvojesi lähelle, sijoita se asun alaosaan, sukkiin tai käsineisiin.
– Kasvothan ne ovat, jotka määrittelevät sen, miltä sävy näyttää ihon rinnalla. Jos se ei ole imarteleva, se kannattaa pitää kaukana kasvoista.
Puhuimme myös kontrasteista. Moni suomalainen on väritykseltään hento, jolloin liian kovat kontrastit, kuten mustan ja valkoisen yhdistelmä, saattavat ”jyrätä” kantajansa. Toisaalta tummatukkainen ja vaaleaihoinen ihminen kantaa tällaisia kontrasteja upeasti.
Marjan suurin toive on, ettemme hukuttaisi itseämme mustaan vain siksi, että se on ”turvallista”.
– Älkää pelätkö värejä! Jos jokin sävy omassa paletissa tuntuu aluksi vieraalta, anna sen hautua. Se saattaakin alkaa houkuttaa ajan myötä, Marja rohkaisee.
Hänkin on huomannut tämän: aiemmin inhoamansa ”keväänvihreä”, eli kellertävään taittava vihreä, on alkanut houkuttaa neulepuikoilla aivan uudella tavalla. Marjan neulomuksia voikin seurata Instagramissa tai YouTubessa nimimerkin @PuikotViuhuu takaa.
Vastaa