Kolumni
Olen usein pistänyt merkille, että neulojien vapaa-aika arvotetaan eri tavalla kuin neulomattomien. Legendaarinen lause, jonka aika ajoin kuulee työpaikan kahvipöydässä, sukutapaamisessa tai illanistujaisissa ystävien kesken: ”Tekisitkö mulle paidan/laukun/lapaset/you name it, kun sähän neulot joka tapauksessa aina. Mä kyllä maksan langat.”
Aivan, niin neulon. Mutta kenelle, sen yleensä päätän itse. Älkää käsittäkö väärin, mielelläni neulon. Neulominen on minulle rakkauden kieli: jos tykkään susta, tulet varmasti jossain vaiheessa saamaan jotain itse tekemääni. Tilaustöitäkin otan vastaan, jos niitä sattuu joskus tulemaan, eli sellaisen voit kyllä kaikin mokomin tilata, hinta vain on varmasti toisenlainen kuin pyytäjä kuvittelee. Vai olisitko itse valmis käyttämään vapaa-aikaasi mahdollisesti kymmeniä tunteja pelkällä materiaalien hinnalla?
Muutama vuosi sitten tapasin eräissä häissä lapsuudesta tutun ihmisen ja hänen puolisonsa. Kuulumisien vaihdon jälkeen puolisonsa kysyi, olivatko hääparin lahjaksi saamat islantilaisneuleet tosiaan minun tekemäni. He kun olivat molemmat haaveilleet pitkään tuollaisista neuleista ja toivoivat kovasti, josko voisin heille sellaiset tehdä, ja he kyllä maksaisivat langat. Kun kysyin ymmärtävätkö he, kuinka arvokkaasta vaatteesta todellisuudessa on kyse, olivat molemmat ihmeissään: mutta sähän neulot jokatapauksessa?
Ehkä ajatellaan, että neuloosiin sairastunut käyttäisi aikansa muutenkin neulomiseen, joten sama se, mitä puikoilla milloinkin sattuu olemaan. Toisaalta taas tällä hetkellä itsellä on puikoilla lapaset kuopukselle, serkulle villasukat ja sukulaisvauvalle neulehaalari. Ajatuksissa siintää oma villapaita ja millä ohjeella sen tekisi. Joululahjatkin pyörivät jo mielenpäällä ja niihin on jo lankahankintoja tehty.
Työtä siis riittää, joten jostain täytyisi kaivaa aikaa siihen kysyjän toivomaan neuleeseen. Kun neulomisen lisäksi aikaa pitäisi löytää myös ruuhkavuosista selviämiseen ja koko perhepaletin pyörittämiseen: lasten harrastukset, koulut, eskarit ja päiväkodit, ruokaa pitäisi laittaa, koiran kanssa pitäisi ehtiä lenkkeillä ja itsestä ja parisuhteesta pitäisi myös jossain välissä pitää huolta. Ehkä on jokin perheen kesken suunniteltu reissu tai tapahtuma, sukulaisia olisi kiva tavata edes joskus ja kaupassakin pitäisi käydä, puhumattakaan omista tai puolison harrastuksista, joihin olisi kiva löytää jostain aikaa. Kuten sanoin: ruuhkavuosia, kuten monella meistä, ja sitähän elämä on.
Toivoisin arvostusta kysyjiltä, koska aikaa meillä kaikilla on yhtä paljon. Minä vain päätän käyttää sitä myös omaan rakkaaseen harrastukseeni, neulomiseen.
Vastaa