Novelli
Varjot olivat pidentyneet hirsimökin pihapiirissä, kaste oli laskeutunut maahan ja kuului vain tuulen suhinaa koivujen latvuksissa. Kukaan ei olisi aavistanut, että metsän reunasta taloa oli tarkkailtu jo toista viikkoa – siitä asti, kun ilmat olivat alkaneet kylmetä. Tumma hahmo sulautui varjoihin eikä varovaisista askelista kuulunut pienintäkään ääntä. Huomenna se tapahtuisi.
Auto oli pakattu valmiiksi. Pieni määrä kahvia ja pari keksipakettia jäisi mökin kaappiin, jos talvella tulisi piipahdettua keittämään mökkikahvit. Kyllähän ne aina erilaisilta maistuivat ja talvi tuntui kovin pitkältä ajalta tässä kohtaa. Vanha hirsirakennus oli puunattu lattiasta kattoon, jotta kevään alussa oli kiva palata takaisin. Syksyn aikana terassilla istuskellessa oli syntynyt monet kirjoneulesukat joulupukin pusseihin laitettaviksi. Näistä jääneet pienet jämälankakerät oli kerätty kauniiseen punottuun koriin. Ne olivat kirkkaan värisiä, joten niitä voisi käyttää talven aikana pipoihin ja lapasiin. Kainuun värikkäiden kukkalapasten ohje jo odotteli houkutellen aloittamaan syksyn lapastalkoot.
Teuvo oli jo monta päivää seurannut sitä mahdotonta melskettä, minkä tämä perhe sai aikaiseksi. Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä. Kaikki patjat, peitot ja tyynyt kannettiin ulos. Mattoja huiskittiin niin, että korviin sattui. Monen näköisiä liinoja heiluteltiin ovista ja ikkunoista, ikään kuin rauhan tarjouksena. Enemmän se vaikutti kuitenkin taistelutantereelta. Sinne ei uskaltanut mennä lähellekään. Öiseen aikaan hän oli kuitenkin käynyt kurkkaamassa sisälle. Piti varmistaa, että perheellä on katto pään päällä talven ajan. Syksyn ajan Teuvo oli kerännyt ryynejä, leivänpaloja ja keksinmuruja varastoon talvea varten. Niitä tarvittiin tänä talvena entistä enemmän. Talvesta tulisi pitkä ja kylmä. Niin sanoivat hänen luunsa.
Lopulta vanhempien mielestä mökki oli riittävän siisti, joten päästiin lähtemään. Lapset kipusivat autoon meluisasti istumapaikoista kinaten. Matkaa oli noin 500 km, joten matkalla luultavasti pysähdyttäisiin yleisen perherauhan vuoksi. Äiti istui alkumatkaksi apumiehen paikalle ja kaivoi projektipussistaan esille lenkkilangan, josta hän aikoi tehdä sormineuleena nuorimmalle tyttärelle torkkupeiton. Hän oli lukenut, ettei automatkalla välttämättä kannattanut terävillä puikoilla neuloa, jos vaikka sattuisi joku vahinko. Niinpä hän oli päätynyt tekemään nopeasti valmistuvaa torkkupeittoa. Kun nyt vaan ensin muistaisi, miten se aloitettiin. Pitäisikö se ohjevideo nyt vielä katsoa?
Samanaikaisesti mökillä Teuvo perheineen oli kaivautunut ulos jo kylmäksi käyneestä kesäkodistaan entisen pihakoivun kannon alta. Hilman kulku oli jo vähän vaivalloista. Poikaset saattaisivat syntyä milloin tahansa. Onneksi vielä kotona asuvat pojat Hermanni ja Hiski olivat jo sen verran isoja, että pystyivät auttamaan muutossa. Teuvolle reitti oli tuttu, mutta se ei ollut ihan osannut arvioida, että osa onkaloista oli jo hieman liian ahtaita Hilmalle. Vaikkei matka ollut pitkä, siihen meni niin kauan, että pihamaalle laskeutui jo hento hämäryys. Ensimmäisen illan kunniaksi kaivettiin varastoista vaaleaa leipää sekä kauniin kellertäviä juuston murusia. Se oli oikea juhla-ateria. Teuvon laittaessa tavaroita paikoilleen oli Hilma katsellut ympärilleen ja havainnut kauniin matalan korin, jossa oli pehmikkeenä upeita villalankoja. Hetken niitä järjesteltyään, hän vaipui huokaisten uneen. Unen ja valveen rajamailla hän vielä päätti pitää korin todella siistinä papanoista, kun isäntäväki oli niin ystävällisesti tällaisen heille jättänyt. Näin hän halusi osoittaa kiitollisuuttaan.
Tällä välin perheen auto oli matkannut jo puoliväliin ja sanattomalla sopimuksella auton keula kääntyi pois moottoritieltä. Kun kaikki perinteiset autopelit oli käyty läpi eikä kukaan enää jaksanut arvuutella, millä laiva on lastattu, oli aika pysähtyä syömään. Lenkkilangasta tehty peitto oli edistynyt alun hankaluuksien jälkeen mukavasti ja toinen kerä oli jo aloitettu. Lapsilla oli kiire huoltoaseman leikkipaikalle. Vanhempien kehotukset syömisestä ensin, kaikuivat kuuroille korville. Autosta noustessaan äiti katseli ympärilleen autossa ja mietti, mihin lankakori oli pakattu. Totuus korin kohtalosta valkeni samalla kuin myös päätös siitä, että takaisin ei lähdettäisi. Kerran oli jouduttu palaamaan takaisin, kun puolivälissä oli huomattu, että vanhimman lapsen oikomiskoje oli jäänyt tuvan pöydälle. Langat saivat nyt jäädä odottamaan kevättä. Eivät ne siellä miksikään menisi. Vähän pölyjä voisi keväällä puistella ja pakastaa tarvittaessa. Lapsille tilatut kanakorit näyttivät tyhjenevän vauhdilla. Lopulta koreissa oli jäljellä vain muruset. Äiti tuumasi, että nyt tarvittaisiin hiiri syömään loputkin.
Mökillä aamuauringon ensimmäiset säteet muodostivat värikkäitä prismoja tuvan lattialle. Ne saivat kauniit värinsä ikkunassa roikkuvasta lasimaalauksesta. Teuvo käänsi värisevän kuononsa kohti korin toista laitaa, johon yön aikana oli syntynyt yhdeksän somaa hiirenpoikasta. Miten komeita ne olivatkaan. Hänen rintansa paisui ylpeydestä. Hiljaa hän ponkaisi korista lattialle käyttäen sinistä pikkukerää tukenaan ja yritti olla herättämättä jälkeläisiään. Teinit nyt eivät olisi heränneet, vaikka robotti-imuri olisi käynnistetty vieressä. Hänen kaupungissa asuva Taavi-veljensä oli kertonut sellaisesta kauhistuttavasta vempeleestä edellisellä vierailullaan heillä maalla. No, mutta nyt ei veljen asioita joutanut miettiä. Hänelle oli kunnia-asia, että perheellä oli riittävästi syötävää etenkin nyt, kun ruokittavia oli enemmän. Pentueen nimistä he eivät olleet vielä keskustelleet Hilman kanssa. H-poikueen jälkeen vuorossa olisi I-poikue, mutta jotenkin tuo upea heille jätetty vuode pehmikkeineen olisi huomioitava tässä.
Perhe oli päässyt myöhään illalla kotiin, ja auton purkamisessa oli mennyt pitkälle yöhön. Lapset olivat olleet riemuissaan löytäessään kotoa taas tutut lelunsa. Äiti oli vähän harmitellut lankojensa jäämistä mökille, mutta olipa syy mennä hankkimaan uusia lankoja. Läheisessä lankakaupassa sattui vielä sopivasti olemaan alennusmyynnit. Hän suunnistaisi hypistelemään uusia lankoja huomenissa. Instagramista hän oli nähnyt myös kivan uuden kirjan, jossa oli ohjeita mini-amigurumien virkkaamiseen. Kannessa oli ollut niin söpö virkattu hiirulainen, että se kirja olisi ehkä pakko hankkia. Huominen oli vielä koko perheellä vapaata. Sitten suunnattaisiin taas töihin, kouluun ja päiväkotiin eikä yhteistä puuhasteluaikaa olisi enää niin paljon kuin lomalla. Onneksi heidän Martaksi ristimä robotti-imurinsa oli heidän poissa ollessaankin hoitanut hommansa ja koti vaikutti siistiltä lukuun ottamatta paria mustaa roskaa, jotka äiti poimi matolta. Mistä lienevät tulleen.
Mökillä elo sujui mukavasti, vaikka pakkanen nipisteli tassun pohjissa, kun isä kävi ulkona tarkastamassa joko talvi oli taittumassa kevääksi. Poikaset kasvoivat nopeasti ja samaan tahtiin ruokavarastot ehtyivät. Kohta toivottavasti kevätaurinko alkaisi sulattaa hankia ja perhe pääsisi muuttamaan kesäkotiinsa. Mielikuva pulskista toukista, joita mukavasti lahonneen puunrungon syövereistä ajoittain löytyi, nostivat veden kielelle. Hermanni ja Hiski olivat koko talven keksineet jekkujaan, mihin äiti alkoi olla melkoisen kyllästynyt. Pahin tempaus oli käynyt, kun pojat olivat päättäneet käyttää äidin tarkoin varjelemia lankoja pikkusisarustensa Idan ja Infinityn kaulapantoina ja hihnoina. Tytöt olivat saaneet hätäännyttyään hienot langat niin solmuun, että isän oli tultava avuksi ja lopulta katkaistava langat voimakkailla etuhampaillaan. Äiti ajatteli kaihoisasti ihanan pehmoista petiä ja harmitteli, ettei voinut ottaa sitä kesäkotiin mukaansa. Kaikki tavarat oli kohta pakattu muuttoa varten, kun he yllättäen kuulivat pihaan kaartavan auton äänen. Hädissään äiti katsoi isää, muodostaen värisevällä kuonon kärjellään äänettömän kysymyksen ”joko nyt?”. Onneksi tavarat oli pakattu ja nopeasti he patistivat laumansa kohti ulosmenoaukkoa. Tuvan oven jo auetessa hän loi viimeisen katseen upeaan talvipetiinsä ja pujahti onkaloon.
Perheen lapset kirmasivat pihassa koko pitkän talven innolla. Vanhemmat laskivat kantamuksensa kuistille ja päättivät keittää ensimmäiseksi kahvit. Äiti näki silmäkulmastaan jonkin vilahtavan, mutta oletti nähneensä näkyjä. Syksy ja talvi olivat olleet pitkiä, vaikka oli ollut ihanaa istua keinutuolissa söpöjä amigurumeja virkaten ja kynttilän valoa ihastellen. Nyt oli kuitenkin ihana olla taas mökillä ja kaikki tuntui olevan kohdallaan.
Vanhan koivun kannon alla, pimeässä ja turvallisessa onkalossa, oli myös helpottunut tunnelma. Teuvo hengähti syvään. Kaikki yhdeksän poikasta – Ida ja Infinity etunenässä – olivat turvassa. Hilma hymyili onnellisena. Hermanni ja Hiski olivat kerrankin liian väsyneitä jekkuihin. Teuvo tunnisti vaimonsa katseesta tutun pilkkeen. Kesän korvalla pesue taitaa saada taas lisäystä.
Molemmissa asumuksissa vallitsi rauha.
Vastaa