Reportaasi
Olin jo pitkään suunnitellut käyntiä Jyväskylässä sijaitsevaan Suomen käsityön museoon, kunnes vihdoin pääsin toteuttamaan visiitin huhtikuun viimeisenä lauantaina. Pääsin kiertämään museota kaikessa rauhassa ilman painetta aikatauluista, mikä olikin hyvä taktiikka, sillä katseltavaa ja ihasteltavaa riitti runsain määrin. Museo sijaitsee aivan Jyväskylän keskustassa, ja itse kauempaa vierailleena pääsin helposti paikalle käveltyäni juna-asemalta kymmenisen minuuttia.
Suomen käsityön museon esitteessä sanotaan: ”Käsityö on laaja käsite, joka kattaa alleen niin pehmeitä kuin kovia materiaaleja, perinteisiä tekniikoita kuin uusia innovointeja”. Esitteessä kuvattu monipuolisuus näkyi mielestäni myös hyvin museossa esillä olevista näyttelyistä. Museossa on useampi pysyvä näyttely sekä vaihtuvia näyttelyitä, joihin kaikkiin pääsee tutustumaan saman sisäänpääsymaksun hinnalla (myös Museokortti käy). Pysyvät näyttelyt käsittelevät käsityön monipuolista maailmaa (”Kädenjälki – Taidon kertomaa”), suomalaisia kansallispukuja sekä käsityön historiaa 2000 vuoden ajalta.
Vierailupäiväni vaihtuvissa näyttelyissä käsiteltiin visakoivutöitä (”Visakoivu – Pirun puristama puu”), pitsitaiteilija Tarmo Thorströmin pitsitöitä, tekstiili- ja vaatesuunnittelija Lauri Greisin teoksia (”Karelian Sportlore – Lauri Greis”), muotoilija Tero Kuitusen keramiikkateoksia (”Wildflowers and Smiles – Tero Kuitunen”) sekä Taito Keski-Suomi ry:n Jyväskylän käsityö ja muotoilukoulun töitä.
Juuri vierailupäivänäni museossa avautuneessa visakoivunäyttelyssä esiteltiin kiehtovasti visakoivua materiaalina erilaisissa käyttö- ja sisustusesineissä, ja esillä oli paljon erilaisia visakoivuesineitä aina perinteikkäistä talonpoikaistuotteista nykyaikaisiin ja moderneihin sisustuselementteihin. Itseäni erityisesti sykähdytti näyttelyn toisesta kerroksesta löytynyt osio, jossa esiteltiin Aalto-yliopiston Puustudion opiskelijatöitä. Opiskelijatöissä visakoivusta oli muotoiltu erilaisia esineitä ja kalusteita, joissa visakoivu oli tuotu upeasti osaksi nykyaikaista kodin sisustusta. Visakoivunäyttely on esillä museossa vielä elokuun 2026 loppuun asti.
Museon ylimmästä kerroksesta löytyy myös avoin paja, jossa pääsee itse kokeilemaan erilaisia käsityötekniikoita ilman aiempaa kokemusta. Pajassa on saatavilla paljon erilaisia materiaaleja, ohjeita sekä työkaluja monenmoiseen tekemiseen. Ohjeiden yhteyteen on merkattu materiaalimaksu (1-5€), ja valmiin itsetehdyn työn pystyy heti ottamaan mukaansa. Paja oli siisti ja kaikki tarvikkeet ja välineet oli selkeästi merkattu, ja ympäristö tuntui oikein houkuttelevan kävijää jonkin uuden käsityötekniikan testaamiseen.
Pysyvistä näyttelyistä vietin eniten aikaa pohjakerroksen ”Kädenjälki – Taidon kertomaa” -näyttelyssä, jossa esiteltiin niin käsityön historiaa kuin nykyistäkin käsityökulttuuria. Näyttely oli mielestäni kaiken kaikkiaan upea katsaus suomalaiseen käsityöhistoriaan. Näyttely rakentui neljän teeman ympärille: ideat, materiaalit, taito sekä kestävyys. Näiden lisäksi näyttelystä löytyi erityinen aistitila, jossa saattoi tarkastella ja ihmetellä museoaarteita lähemmin itse kokeilemalla ja oivaltamalla. Jokaisella teema-alueella esiteltiin kiehtovasti kyseistä aihetta niin esillä olevien käsityöesineiden kuin tilassa olevan kosketusnäyttötaulun avulla. Kultaisena lankana läpi näyttelyn näkyi ekologinen ajattelutapa materiaalien käytöstä.
Kädenjälki-näyttelystä löytyi yhteisöllinen kirja, johon jokainen kävijä sai jatkaa lauseita ”Käsityö on…” ja ”Rakkain esineeni on…”. Oli mielenkiintoista lukea toisten museokävijöiden mietteitä aiheista! Lisäksi halukkaat pääsivät tekemään yhteisöllistä ryijyä ja neulomaan. Hauskana lisäkatsauksena historiaan näyttelystä löytyi myös Omin käsin -lehtiä 50- ja 60-luvuilta, ja vietinkin hyvän hetken selaten näiden vanhojen lehtien artikkeleita ja ohjeita.
Museo vaikutti myös hyvin lapsiystävälliseltä, ja mietinkin jo tekeväni seuraavan käynnin Suomen käsityön museoon jälkikasvuni kera. Ehkäpä kesäinen päiväretki Jyväskylään onkin yksi perheeni tämän kesän suunnitelmista.
Vastaa