Artikkeli
Tule toimittajan kanssa yhteiselle vierailulle Urpolan tilalle! Selvitetään yhdessä, mistä se lanka meidän neulojien puikoille oikein tulee.
Tilalla vierailu – jokaiselle aistille jotakin
Yksi maaseudun tunnelmaa kuvaava paikka on peltomaiseman reunassa oleva pieni punainen lampola. Keväältä tuoksuva tuuli heiluttaa pellon laidassa kasvavaa heinää, ja tuulen mukana lampolasta korviisi kantautuu hento lampaiden määintä. Lampolan läheisyydessä on myös tilan emännän, Sari Witkan tilapuoti.
Tilapuotiin astuessasi ensimmäisenä vastaasi tulee villan tuoksu, ja pian sen jälkeen neulojan silmä eksyy helposti neulomuksiin sekä takaseinällä oleviin vyyhteihin. Lankojen lisäksi tilapuodissa on myynnissä paljon muitakin tutustumisen arvoisia asioita, kuten esimerkiksi taljoja, joihin Witka painaa koristeellisia kuvioita, sekä Witkan neulomia tuotteita kuten villasukkia, vanutettuja lapasia ja muita asusteita. Täällä, villan tuoksussa, syntyy helposti inspiraatio seuraavaan neuleprojektiin.
– Itselläni ei keväisin jää neulomiselle kuitenkaan aikaa, koska uuhien ja karitsojen sekä tilapuodin hoitaminen pitävät kiireisenä, Witka myöntää.
Lampolan elämää
Näin keväällä tilalla vieraillessa on lampolassa vilskettä ja vilinää karitsojen touhutessa ja elämää harjoitellessa. Heinän ja kuivien olkien rouskutus on jatkuvaa ja jopa rauhoittavaa. Lampolassa kuuluu karitsojen kirkkaita ja hieman vaativia huutoja, “bää”. Kirkkaiden äänien lisäksi kuulet satunnaisesti uuhen eli karitsoineen naaraslampaan hieman matalamman, kurkkuääntä muistuttavan, määkäisyn, joka poikkeaa muuten tasaisesta äänimaailmasta. Lampolan äänimaailma on maanläheinen sinfonia, joka muistuttaa siitä, mistä jokainen lankakerä saa alkunsa.
Käsityöihmiselle, erityisesti neulojalle, lampolassa vierailu keväällä on herkkua aisteille. Karitsanvilla on utuisen pehmeää, puhdasta ja sopivasti kiharaa – se kutsuu koskettamaan. Kuvittele hetki, kun pääset upottamaan kätesi lampaan paksuun villaan ja saat tuntea sormissasi lanoliinin – lampaanvillan oman rasvan, joka tekee ihostakin pehmeämmän. Villan tunne on myös lupaus tulevasta, pehmeistä neuleista, kuten lämpimistä sukista, ja käsillä tekemisen rauhoittavasta voimasta.
Urpolan tilalla kasvatetaan suomenlampaita sekä kainuunharmaksia.
– Tällä hetkellä uuhia on noin 100 kappaletta ja sen lisäksi on tietysti karitsat, joita on noin 2-5 kappaletta per uuhi, Witka luettelee.
Näistä kainuunharmas on hieman harvinaisempi lammasrotu, mutta sen villa on samantyyppistä kuin suomenlampaan villa. Suomenlampaan ja kainuunharmaksen väritykset kuitenkin poikkeavat toisistaan. Suomenlampaat ovat väritykseltään usein joko valkoisia, ruskeita tai mustia, kun taas kainuunharmasten väritys on uniikki. Kainuunharmakset syntyvät usein mustina, mutta aikuisena ne ovat useimmiten vaalean harmaita.
Lankojen värit
Lampaiden värit näkyvät myös tilapuodissa myynnissä olevista langoissa. Värjäämättömän langan sävyä muokataan jo lankaa kehrätessä. Muuttamalla esimerkiksi valkoisen ja mustan villan suhdetta voidaan vaikuttaa siihen, millainen lopputulos on, eli minkä sävyistä harmaata langasta tulee. Tästä johtuu myös eri erien pienet vaihtelut sävyissä.
Värjäämättömien lankojen lisäksi tilapuodista voi ostaa myös tilan emännän värjäämää lankaa.
– Värjään lankaa niin happoväreillä kuin myös kasviväreillä, Witka kertoo.
Myös värjätyissä langoissa langan lopulliseen väriin voi vaikuttaa sillä, onko värjättävä lanka eli pohjaväri valkoista vai harmaata. Valkoista lankaa värjätessä langoista tulee väriltään kirkkaampia, kun taas harmaata lankaa värjätessä langan lopullisesta väristä tulee maanläheisempää.
Valmiin neuleen matka alkaa jo laitumelta
Urpolan tilalla elämä noudattaa tiettyä rytmiä, ja lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Kerintä on nopeatempoinen taitolaji, jonka aikana saadaan kerättyä villa talteen jatkojalostusta varten. Kerityt villat lajitellaan käsin esimerkiksi villan värin ja lampaan rodun mukaan. Tässä vaiheessa ratkeaa villan tuleva kohtalo, eli millainen lopputuote villasta on tulossa – tuleeko siitä lankaa vai sopisiko villa paremmin esimerkiksi huovutukseen.
Villa ei ole vain materiaali, jota me neulojat neulomme vaatteeksi tai asusteeksi. Villa on elävää kuitua, joka kantaa mukanaan tarinaa eläimen hyvinvoinnista ja vuodenajoista. Onkin kiehtovaa ajatella, miten moni asia vaikuttaa villan laatuun – lampaan rotu, ikä ja vuodenaika jättävät jälkensä villaan.
Kun neulot suomalaisella villalangalla, et pitele käsissäsi vain lankakerää, vaan pitkän ja arvostusta vaativan prosessin lopputulosta. Tämä villa on matkannut laitumelta puikoillesi asti. Tätä lankaa ei siis vain tehdä – se kasvatetaan.
Vastaa