Artikkeli
Samaan aikaan, kun Temun ja Sheinin kaltaiset ultrapikamuodin verkkokaupat valtaavat tilaa markkinoilta, nostaa vastavoimana päätään kestävä pukeutuminen. Tässä kirjoituksessa tarkastelen kestävää muotia niin ekologisuuden ja eettisyyden kuin konkreettisesti materiaalien kestävyyden näkökulmasta.
Tekstiili- ja muotiteollisuus on maailman toiseksi saastuttavin teollisuudenala, ja muotiin liittyy myös monia ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia. Ostokäyttäytyminen ja kestävän muodin suosiminen ovat tekoja, joiden avulla yksilö voi yrittää vaikuttaa näihin ongelmiin. Ensimmäisen kerran kiinnostuin kestävästä muodista turhauduttuani pikamuodin huonoon laatuun. Elämääni mahtuu synkkä aikakausi Zalando-riippuvaisena, jolloin tilailin jatkuvasti halpoja vaatteita hetken mielijohteesta. Jouduin kuitenkin toteamaan, että halvalla ei useinkaan saa hyvää: vaatteet muuttuivat epäsiistin näköisiksi jo muutaman pesukerran jälkeen – saumat alkoivat kiertää, materiaali venyi, värit haalistuivat ja tekstiilin pinta nukkaantui. En halunnut kulkea resupekkana, mutta myös vaatteiden jatkuva kirpputorilla kierrättäminen tai jopa pois heittäminen pian ostamisen jälkeen alkoi tuntua inhottavalta. Minun täytyi löytää kestävämpi ratkaisu itseni vaatettamiseen.
Kamelin selkä katkesi lopullisesti katsottuani Ylen dokumentaarisen Verta, hikeä ja t-paitoja -reality-sarjan heti sen ilmestyttyä vuonna 2020 (ikävä kyllä sarja ei enää ole katsottavissa). Sarjassa neljä suomalaista vaikuttajaa matkasi halpatuotantovaatteiden alkulähteille Myanmariin, jossa he pääsivät omakohtaisesti näkemään ja kokemaan, millaisissa oloissa vaatteet syntyvät. Sarjan päähenkilöt pääsivät itse työskentelemään naurettavan pienellä palkalla tukalassa kuumuudessa sekä erilaisille kemikaaleille altistuen. Lisäksi sarjassa näytettiin, millaisia ongelmia ympäristölle ja sen myötä myös ihmisille vaateteollisuudessa syntyvä kemikaalijäte sekä sen puutteellinen käsittely aiheuttaa. Viimeistään sarjan katsomisen myötä minulle valkeni se, että joku maksaa vaatteen aina – jos se en ole minä, se on joku muu.
Päätin alkaa pikkuhiljaa rakentamaan pitkäikäistä vaatekaappia, joka sisältäisi laadukkaita, ajattomia ja helposti toisiinsa yhdisteltäviä vaatteita. Laatuun panostaminen alkoi tuntua myös keinolta säästää: kalliitkin hankinnat maksaisivat itsensä takaisin, kun vaatevarastoa ei tarvitsisi olla jatkuvasti päivittämässä. Välttääkseni tilanteen, jossa vaatekaappi on ratketa liitoksistaan mutta sopivaa päällepantavaa ei siltikään löydy, laitoin myös heräteostokset pannaan – jatkossa ostaisin vain sellaisia vaatteita, joita näen itseni pitävän kauan. Vaatteet kestävät pitkään, kun niitä jaksaa huoltaa hyvin, joten hankin myös kunnolliset välineet vaatehuoltoa varten. Uskon, etten ole tuntemuksieni kanssa yksin. Seuraavaksi annankin omakohtaiseen kokemukseeni perustuvia vinkkejä kestävän ja vastuullisen vaatekaapin kokoamiseen sekä siihen, kuinka vaatteet säilyvät uudenveroisina pitkään.
Mistä kestäviä ja vastuullisia vaatteita löytää?
Itse tykkään etsiä kestävää muotia kirpputoreilta ja vintagekaupoista, sillä rakastan 60–80-lukujen estetiikkaa. Ajattelen, että jos vaate on kestänyt jo 50 vuotta, kestää se todennäköisesti minunkin käytössäni pitkään. Useat vintagekaupat ostavat esimerkiksi lopettavien vaatekauppojen varastoja, jolloin niistä voi löytää täysin käyttämättömiäkin vaatteita. Käytetytkin vintagevaatteet ovat yleensä todella siistejä ja hyväkuntoisia, sillä niiden materiaalit ovat useimmiten nykymateriaaleja laadukkaampia. Vanhoissa vaatteissa materiaalin kestävyydestä kertoo jotain sekin, että useat niistä saa pestä kuudessakymmenessä asteessa – uudistuotannossa vastaavaan pesulämpötilaan törmää lähinnä liinavaatteiden puolella.
Kirppareilta ja vintagekaupoista voi löytää uniikkeja helmiä, joita ei toisilla tule vastaan, jolloin tyylistään saa rakennettua persoonallisen. Kirppistely ja vintagekauppojen koluaminen onkin kuin aarteiden etsintää: sopivan vaatteen etsimisessä voi mennä huomattavasti kauemmin kuin vaatteita uutena ostaessa, mutta löytämisen riemu on joka kerta yhtä suuri! Vintagekaupat sopivat erityisesti ajattomien vaatekaapin kulmakivien, kuten vaikkapa nahka- tai trenssitakkien, käsilaukkujen sekä silkkipaitojen ja -huivien metsästämiseen. Myös vanhan Suomi-designin sekä boheemimpien vaatekappaleiden, kuten kukkamekkojen, tarjonta on vintagekaupoissa laaja. Kirppareilta sen sijaan löytää käytettynä nykyaikaisempia vaatteita sekä esimerkiksi urheiluvaatteita. Hinnat kirpputoreilla ovat huomattavasti huokeammat kuin vintagekaupoissa. Kirppareilta kannattaa silmäillä myös kankaita, mikäli tykkää itse ommella. Myös vanhoja käsityölehtiä tulee vastaan toisinaan.
Kestävää muotia löytyy myös siihen erikoistuneilta vaatemerkeiltä, jotka panostavat laatuun ja vastuullisuuteen ja joiden tuotantoprosessit ovat läpinäkyviä. Haaveilen aikakoneesta 1970-luvulle, joka oli suomalaisen vaateteollisuuden kulta-aikaa, sillä ikävä kyllä täysin suomalaisia vaatemerkkejä on nykyään melko vähän. Useat suomalaiset merkit kuitenkin valmistavat vaatteensa osittain Suomessa ja muuten EU-alueella, jossa työolot, palkkaus ja jätehuolto ovat säänneltyjä. Vastuullista kuluttamista edistävä Eetti ry tekee suomalaisten vaatebrändien vastuullisuuteen liittyviä selvityksiä, joita voi hyödyntää ostopäätösten tukena. Kestävä muoti ja Suomi-design ovat huomattavasti pikamuotia kalliimpaa, mutta toisaalta vaatteiden mallit ovat usein ajattomia ja materiaalit laadukkaita, jolloin myös niiden käyttöikä on pitkä ja jälleenmyyntiarvo säilyy. Suomalaisen työn tukeminen on myös kansantaloudellinen teko, kun verotulot eivät valu ulkomaille!
Jos on löytänyt jo oman tyylinsä ja väripalettinsa, voi myös kapselivaatekaapin kokoaminen olla harkitsemisen arvoinen ajatus. Kapselivaatekaapin ideana on koota vaatekaappiin maltillinen määrä hyvälaatuisia, helposti toisiinsa yhdisteltäviä sekä ajattomia vaatteita, jotka sopivat omaan elämäntyyliin. Vaikka vaatteita kapselissa on usein määrällisesti vähän, erilaisia asukokonaisuuksia syntyy kuitenkin paljon, kun käytännössä kaikki ylä- ja alaosat ovat yhdisteltävissä toistensa kanssa. Kapseleita kootaan yleensä useampi, esimerkiksi jokaiselle vuodenajalle omansa. Esillä ovat vain kulloinkin käytössä olevat vaatteet, muut voi säilyttää esimerkiksi vuodenajan mukaan nimetyissä laatikoissa. Inspiraatiota kapselivaatekaapin kokoamiseen löytyy esimerkiksi Pinterestistä. Jos oma tyyli on kuitenkin kovin värikäs tai se vaihtelee paljon tilaisuuden ja mielialan mukaan, voi kapselivaatekaapin toteuttaminen olla hankalaa.
Myös hutiostokset kuuluvat elämään. Jos jokin vaate ei tunnukaan täysin omalta tai sen istumisessa olisi toivomisen varaa, voi vaatteita koettaa tuunata. Erilaisia vaateyhdistelmiä kannattaa myös kokeilla rohkeasti. Joskus vähän liian villiltä tuntuva asukokonaisuus voikin paljastua kaikista toimivimmaksi.
Kaikkia vaatteita ei myöskään tarvitse omistaa itse! Vaatteiden lainaaminen kasvattaa suosiotaan, ja esimerkiksi harvoin käytettäviä juhlavaatteita voi olla taloudellisempaa lainata kuin ostaa. Vaatteita voi lainata vaatelainaamoista, mutta myös ystävän tai perheenjäsenen vaatekaapilla piipahtamista kannattaa kokeilla!
Miten vaatteet saa säilymään hyvänä pitkään?
Vaatteiden pitkäikäisyyteen voi vaikuttaa paitsi satsaamalla ajattomiin malleihin ja laadukkaisiin materiaaleihin myös huoltamalla omistamiaan vaatteita hyvin. Senpä vuoksi vaatehuollon perustaidot kannattaa ottaa haltuun! Vaatteiden määrä on hyvä pitää sellaisena, että vaatteitaan jaksaa huoltaa, ja toisaalta vaatekaappiin kannattaa hankkia vain niin ihania vaatteita, että niitä myös haluaa huoltaa.
Hyvät välineet auttavat vaatehuollossa. Vaateharjalla saa kätevästi poistettua vaatteista esimerkiksi pölyn, hiukset ja irtolian, minkä lisäksi neuleiden harjaaminen ehkäisee niiden nukkaantumista. Nukanpoistossa auttaa myös nukkaleikkuri, jolla nukkaantuneiden vaatteiden pinnan saa uudenveroiseksi nopeasti ja vaivattomasti. Myös höyrystin on kätevä apu vaatehuollossa, sillä se tekee vaatteesta raikkaamman ja sileämmän sekä auttaa pitämään esimerkiksi farkut ja neuleet kuosissaan.
Vaatteiden turhaa pesua kannattaa välttää – pistä siis pyykkikone pyörimään vain silloin, kun vaatteet oikeasti tarvitsevat pesua. Harjaamisen lisäksi vaatteita raikastaa tuuletus. Aina vaatetta ei tarvitse pestä kokonaan, sillä usein pelkkä tahranpoisto riittää. Tahrat lähtevät parhaiten tuoreeltaan, ja tehokas mutta hellävarainen apuri tahranpoistoon on sappisaippua. Sappisaippua tehoaa myös pinttyneempiin tahroihin, esimerkiksi tummentuneisiin kauluksiin ja hihansuihin. Kun on pesun aika, kannattaa samansävyiset vaatteet pestä keskenään, jotta vaatteiden värit eivät harmaannu vaan pysyvät kirkkaina. Oikea pesulämpötila ja -ohjelma löytyy vaatteen pesuohjelapusta. Etenkin herkempien materiaalien, kuten villan ja silkin, kohdalla pesuohjeiden noudattaminen on tärkeää, minkä lisäksi niiden pesussa kannattaa käyttää villalle ja silkille tarkoitettua pesuainetta.
Myös vaatteiden oikeanlainen säilyttäminen vaikuttaa siihen, kuinka pitkään ne pysyvät hyvinä. Vaatteet säilyvät siisteinä pitempään, kun ne ryttyisinä kaappiin sullomisen sijaan säilyttää ilmavasti henkareissa tai viikkaa nätisti kaappiin. Neuleet kannattaa säilyttää nimenomaan viikattuina, sillä henkareissa ne voivat venyä. Hienompien juhlavaatteiden säilytykseen sopii pukupussi, mutta on hyvä huomioida, että esimerkiksi turkin säilyttämiseen pukupussi ei ole riittävän hengittävä.
Jos vaate menee rikki, kannattaa se korjata mahdollisimman pian, etteivät vauriot suurene käytössä tai esimerkiksi irtoilevat napit pääse katoamaan. Ompelijat pystyvät mitä ihmeellisimpiin suorituksiin, joten vaikka omat korjaustaidot eivät olisi kummoiset, rikkinäinen vaate on usein pelastettavissa. Jokainen vaate ansaitsee tulla korjatuksi!
Vastaa