Artikkeli
Käsitöiden ja niihin liittyvien ohjeiden ja videoiden saavutettavuus on noussut puheenaiheeksi viime aikoina. Saavutettavuus käsitöissä on kuitenkin paljon muutakin kuin videon tekstitys tai tarpeeksi terävä taltta puutyöpiirissä. Tässä artikkelissa kolme haastateltavaa kertoo omista kokemuksistaan käsitöiden tekijänä ja pohtii saavutettavuuden vaikutusta harrastuksen taustalla. Onko käsitöiden tekeminen meille kaikille itsestäänselvä mahdollisuus?
Haastattelin tätä artikkelia varten kolmea erilaista käsitöiden tekijää: 63-vuotiasta Annea Oulusta, 59-vuotiasta Anua Helsingistä ja 25-vuotiasta Karoliinaa Oulusta.
Anne on tykännyt käsitöiden tekemisestä ja askartelusta jo lapsesta saakka.
– Tein ensimmäiset käsityöni puusta. Muistan, kuinka katselin puiden oksia ja näin niissä heti eläinten muotoja. Niistä sitten veistelin erilaisia eläinhahmoja, Anne kertoo.
Anun tarina on toisenlainen:
– Olen käsityömestarin kolmesta tyttärestä nuorin. Äidillämme, joka mestari oli, ei ollut kärsivällisyyttä opettaa minua käsitöiden kanssa. Ja kun äiti oli kätevä ja nopea käsistään, saimme mieluisia, mittojen mukaan tehtyjä neuleita aina pyydettäessä, ja niitä tuli myös pyytämättä, Anu kertoo ja jatkaa:
– Tälläkin hetkellä istun äidin kutoma villapaita päällä. Kouluopetusta lukuun ottamatta aloitin käsityöt itse pari vuotta sitten, 56–57-vuotiaana. Mitään valmista en ole saanut aikaan, kasoittain lankoja ja puolinaisia tekeleitä. Muutama äidin tekemä kauluri on muokattu.
Karoliina puolestaan on tehnyt käsitöitä jonkin verran lapsesta saakka.
– Aloitin käsitöiden tekemisen aika pienenä, joskus ala-asteella, hän muistelee. – Nyt pidän eniten virkkaamisesta, mutta lapsena askartelin kaikenlaista.
Mieli tahtoo, mutta keho asettaa tekemisen rajat
Kun puhutaan saavutettavuudesta, useimmille meistä tulee ensimmäisenä mieleen fyysinen esteettömyys. Fyysinen saavutettavuus liittyy kehoon, liikkumiseen ja aisteihin laajemmin kuin esimerkiksi tilojen esteettömyys vaikkapa pyörätuolin käyttäjälle. Lähestytään ensimmäiseksi tätä saavutettavuuden osa-aluetta myös käsityöharrastuksen kohdalla.
Kysyin haastateltaviltani, millaiset keholliset haasteet vaikuttavat siihen, mitä käsitöitä he voivat tehdä.
– Minulla on diabetes, ja se aiheuttaa neuropatiaa eli kipua raajoissa. Käsien ja niskan takia ei jaksa aina pitkään tehdä käsitöitä. Mutta toisaalta sitten, kun käsityö imaisee mukaansa, kivutkin hetkeksi unohtuvat, Anne kertoo.
Diabetes on myös heikentänyt voimakkaasti Annen näköä.
– Tekstit lehdissä ja kirjoissa ovat minulle liian pieniä, enkä jaksa värkätä suurennuslasin kanssa. Huono näkö vaikuttaa myös materiaaleihin ja työvälineisiin. En pysty ompelemaan ohuilla neuloilla tai virkkaamaan ohuilla langoilla.
Anu puolestaan nostaa fyysiseksi esteeksi omalla kohdallaan väsymyksen, jonka sairaus on tuonut. Se estää välillä käsitöiden tekemisen.
Käsityöt voivat kuormittaa nuorenkin kehoa. Karoliina on huomannut taukojen ja ergonomian merkityksen:
– Kun niskat ja hartiat kipeytyvät, silloin lopetan esimerkiksi virkkaamisen tai ainakin pyrin muuttamaan työasentoja.
Hyvät työasennot ja työvälineiden ergonomia tulisikin muistaa yhtenä fyysisen saavutettavuuden osa-alueena. Niihin molempiin voimme itse vaikuttaa. Nivelrikko- tai reumasormet saattavat pitää enemmän nelikulmaisista neulepuikoista. Käsinojallinen tuoli voi olla parempi paikka istua neulomassa kuin pehmeä sohvannurkka. Kokeilemalla jokainen meistä löytää välineet ja työpisteet, jotka sopivat itselle parhaiten.
Tauot olisivat tosiaan paikallaan käsitöidenkin parissa, mutta aina niitä ei muista pitää.
– Lyhyet hetket käsitöitä tehden olisivat parhaita, mutta eihän sitä muista, kun innostuu, Anne paljastaa.
Varmasti meistä moni muukin on ollut tilanteessa, jossa aikoo neuloa tai virkata enää vain sen yhden ja ainoan kerroksen – ja huomaa kohta istuneensa nenä kiinni käsityössä paljon pitempään kuin aikoi.
Kun mieli ei pysy mukana, vaikka kädet haluaisivat
Puikot kilisevät tasaiseen tahtiin, lanka soljuu sormien välissä ja neule valmistuu ohjeen mukaan helposti ilman virheitä. Nouseeko tämä mielikuva sinulla esiin, kun puhutaan käsitöiden tekemisestä? Vai iskeekö tietoisuuteesi toinen ääripää: langat solmussa, puikot ristissä, silmukat sikin sokin? Ohje on täyttä hepreaa ja kielellä kutittelee kirosana.
Kognitiivinen eli tiedollinen saavutettavuus on osatekijä, joka korostuu monen käsityöntekijän kohdalla: löytyykö käsitöihin liittyvä tieto ymmärrettävässä muodossa ja selkeällä kielellä. Käsityöohje on myös helpompi ymmärtää, kun se etenee vaiheittain ja ennakoiden.
– Mikään tekniikka tai työvaihe itse käsityössä ei ole erityisen vaikea tai mahdoton, jos sen oikeasti ymmärrän. Mutta minulla on fyysisten esteiden lisäksi lukihäiriö. Lukemisen hankaluuden vuoksi olen jättänyt tekemättä kaulahuivin, joka oli pitsineuletta. Ohje ei kerta kaikkiaan auennut minulle, Anne tuumii.
Luovuus voi kuitenkin paikata kognitiivisen saavutettavuuden aukkoja.
– Jos en ymmärrä jotain tiettyä kohtaa ohjeessa, niin siinä sovellan, Anne jatkaa.
Keskittyminen ei ole rajaton resurssi
Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaatimukset korostuvat nuoremman sukupolven kohdalla.
– Monimutkaisuus lopettaa mielenkiinnon nopeammin. Olen esimerkiksi tehnyt virkkaamalla helppoja tiskirättejä. Äänikirjat tai podcastit ovat kivoja samalla. Menen silloin zoneen eli teen pitempään, Karoliina kertoo.
– Aloitin taas käsitöiden tekemisen, kun olin sairaana ja oli vaikea pysyä aloillaan. Minulla on ADHD. Pelkästään äänikirjaa ei pysty kuuntelemaan, vaan haluan tehdä samalla jotain konkreettista, hän jatkaa.
Myös aistikuormitus ja jaksaminen säätelevät käsityöharrastuksia.
– Totta kai värit ja materiaalit vaikuttavat. Monimutkaiset työt jäävät heti kättelyssä pois, Anu kertoo. — Varmaan puhutaan viitsimisestä. Lakkaan lukemasta ruokareseptejäkin, jos niissä keitetään ja vaivataan ja paistetaan. Ei silti, etten pitäisi kirjoneuleista, pitsineuleista ja sen sellaisesta. En vain itse viitsi vaivautua.
Yksin vai yhdessä?
Koronan aikana monenlaiset someryhmät ja livelähetykset löysivät uusia seuraajia. Tapaamiset kahviloissa ja lankamyymälöissä vaikkapa neulomisen ympärillä ovat puolestaan nousseet taas suureen suosioon koronan varjon väistyessä. Näissä ryhmissä keskitytään rentoon yhdessäoloon yhteisen harrastuksen parissa.
Yhteisöllisyys onkin yksi sosiaalisen saavutettavuuden peili. Yhteisöllisyydellä voi olla suuri merkitys käsitöiden tekijälle. Yhdessä tekeminen on silloin mahdollisuus.
Yhteisöön kuuluminen ei kuitenkaan ole velvollisuus eikä tuttua kaikille.
– En ole löytänyt, tosin en oikein etsinytkään, käsityöyhteisöjä, Anu sanoo.
– Voisi olla kivakin. Luultavasti tarvitsisin kuitenkin kaverin kädestä pitäen opettamaan, eikä ole yhteisön tarkoitus olla yhden henkilön ympärillä.
Riitänkö tällaisena, ilman vertailua tai suoritusta?
Psyykkinen ja emotionaalinen saavutettavuus voi olla ratkaisevassa asemassa, vaikka kaikki muu näyttäisi olevan kunnossa. Ihmisen tulisi tuntea itsensä riittäväksi ja hyväksytyksi käsitöiden tekijänä myös keskeneräisenä.
Emotionaalinen saavutettavuus tarkoittaakin sitä, että palvelut, ympäristöt ja vuorovaikutus ottavat huomioon ihmisten tunteet, psyykkisen hyvinvoinnin ja tarpeet: kuormituksen ja stressin lisäksi yksilölliset tunnekokemukset. Silloin kaikki voivat osallistua ja tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.
Annella on ikäviä kokemuksia kouluajan käsitöistä vuosikymmenten takaa. Ne ovat jättäneet häneen jälkensä:
– Jos en ymmärrä ohjetta, teen oman mielen mukaan niillä taidoilla, jotka minulla ennestään on ja jotka mielikuvitus tuottaa. Siitä saattaa jäädä kuitenkin pieni epäonnistumisen olo. Kouluaikojeni käsityöopettajat olivat lyttääviä ja jopa rikkaiden lasten puolella, kun itse olin orpo ja vähävaraisesta perheestä. Siitä jäi tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä. Toisaalta olen usein itsekin vähän itsestäni epävarma myös muissa asioissa.
Anne kertoo ikävien koulukokemusten vaikuttavan edelleen jopa kehossa:
– Kun osaan jonkun tekniikan, rentoudun käsityön äärellä. Jos en osaa, jännitys tuntuu koko kropassa.
Onneksi ajat ovat muuttuneet. Haastattelun nuorin eli Karoliina kertoo omista kouluajoistaan näin:
– Käsityötunneilta sain innostuksen tehdä itse omasta päästä juttuja. Opettajat ja äiti auttoivat. Tykkäsin kässätunneista.
Anu ei koe painetta tehdä käsityö tietyllä tavalla tai tiettyyn tahtiin:
– Sovellan tekniikkaa välillä tietämättä, mihin se vaikuttaa. En esimerkiksi tiennyt, mitä teen aloittaessani kaulureiden mallaamisen. Tarkoitus oli vain saada ne hartioista leveämmäksi. Lisäilin silmukoita ja tutkin lopputulosta. Pienemmät virheet ei häiritse yleensä, Anu kertoo.
– Ehkä suurin este minulle on, että taitoni ei riitä esimerkiksi tekemään kahta samanlaista hihaa, sukkaa, lapasta. Joten jarrutan valmiiksi, Anu jatkaa.
– Toinen este on, että pohdin että kuinka paljon voi ihmisellä olla villasukkia: edesmenneet äitini ja anoppini tekivät varaston loppuelämäksi. Tai kuinka paljon ylipäätään miten yhdellä ihmisellä tai perheellä voi olla neuleita.
Anun kokemukset saavat minut oivaltamaan, että villasukkien määrä, joka ehkä näyttäytyy meille muille vain positiivisena ongelmana, voikin toimia toiselle ihmiselle suoranaisena esteenä.
Sisulla eteenpäin
Käsitöiden hyvää tekevä vaikutus näyttää ajavan ihmisiä eteenpäin vaikeuksista huolimatta.
Anne kertoo, että kauniit värit ja muodot sekä hyvät materiaalit tekevät hänelle hyvän olon. Myös kiinnostus ja kokemus monista erilaisista käsitöistä auttavat esteiden yli.
– Näkökykyni rajoittaa todella paljon. Oma mielikuvitus on paras apu, Anne sanoo. – Ja sosiaalinen tuki eli se, että ystävä neuvoo.
Annen kokemuksia kuunnellessa minusta alkaa tuntua, että suomalainen sisukin taitaa nousta kunniaan hänen kohdallaan. Niin monia kynnyksiä hänellä on ylitettävänä käsityöharrastuksen parissa.
Sama into, eri lähtökohdat
Saavutettavuuden pohtiminen haastateltavieni kanssa avasi minulle uusia ikkunoita siihen, mitä ihmiset voivat ajatella siitä käsitöiden kohdalla. Käsitykseni vahvistuu: saavutettavuudella on paikkansa myös käsitöissä.
Saavutettavuus ei siis ole yksittäinen kynnys, jonka yli astutaan. Se on kokonaisuus, jossa monet tekijät vaikuttavat samanaikaisesti. Todellinen saavutettavuus syntyy vasta silloin, kun kaikki sen osa-alueet tukevat toisiaan. Se saattaa myös sulkea ulos, jos yksikin osa-alueista jää toteutumatta.
Kahta samanlaista käsityöntekijää ole. Taito voi olla hyppysissä melkein synnyinlahjana tai se voi olla kovan ja pitkäjänteisen työn takana. Olipa tie valmiiseen käsityötuotteeseen kumpi tahansa tai mitä tahansa niiden väliltä, tärkeintä on, että tekijälle jää prosessista lopuksi onnistumisen ilo.
Kun ohje ratkaisee, pääsenkö mukaan
Käsitöihin liittyvien ohjeiden saavutettavuus on oma lukunsa. Miten saavutettavia käsityöohjeet ovat ja miten ne toimivat erilaisille harrastajille? Miten käsityöohjeiden saavutettavuutta voisi parantaa? Tämän kokonaisuuden pohtimista tarkemmin jatkan yhdessä Annen, Anun ja Karoliinan kanssa Neule-lehden seuraavassa numerossa.
Vastaa