Astun haastateltavani Anne Vepsäläisen kotiin ja minulle käy heti selväksi, kuinka monipuolisen käsityötaiturin kotiin olen tullut.
Vaaleaa lempeän sävyistä kotia kaunistavat erilaiset vuosien varsilla itse tehdyt käsityöt: ikkunoissa kudotut pellavaverhot itse nyplätyin pitsireunoin, pöydillä virkattuja liinoja, eri tekniikoin toteutettuja sängynpeittoja ja koristetyynyjä, järvikaislasta tehty enkeli, jonka siivet on itsenyplätty kaislasta, mosaiikkitöitä ja olohuoneen katosta roikkuva upea himmeli.
Olen nähnyt vain pienen osan Vepsäläisen kädentaidoista, ja olen kerrassaan häkeltynyt luovuuden määrästä.
– Valtava intohimo ja kokeilunhalu ovat ajaneet eteenpäin, Vepsäläinen kertoo.
– Olen kaikilla aisteilla tekijä, myös materiaalin tuoksu on tärkeä, hän jatkaa ja mainitsee lempimateriaalikseen kaikki luonnonkuidut, joissa kosketustuntuma on ihan erilainen kuin sekoitemateriaaleissa.
Ensimmäisiä käsityömuistoja lapsuudesta
Huone kerrallaan käymme läpi vuosien varsilla tehtyjä käsitöitä, ja mieleeni hiipii ajatus: missä Vepsäläisen ehtymättömän luovuuden juuret sijaitsevat? Onko hän syntymäluova? Kun kysyn asiasta, tulee vastaus nopeasti.
– Olen tehnyt käsitöitä pikkulapsesta saakka, neulonut ja virkannut. Kun kerhoja ei ollut, niin kotona tehtiin, äidin vieressä istuin sinapinkeltaisella olohuoneen sohvalla ja opettelin sormivirkkaamaan.
– 10-vuotiaana neuloin vihreän korkeakauluksisen villapaidan, ihan pelkkää sileää neuletta. Olin siitä niin ylpeä, kun sain sen valmiiksi. Siitä kuitenkin tuli minulle aivan liian suuri, joten se meni sitten veljelleni, joka piti sen sitten ihan puhki. Äiti parsi sitä moneen kertaan. Olin tyytyväinen, kun onnistuin tekemään käyttövaatteen, Vepsäläinen muistelee lämmöllä.
Käsillä tehden läpi elämänmuutosten
Keskustelemme ajankulusta ja elämäntilanteiden muutoksista. Käsitöiden rooli on vaihdellut Vepsäläisen elämän eri vaiheissa.
– Nuorena ommeltiin äidin neuvoilla käyttövaatteita. Myöhemmin perheen pyörittäminen ja työ verottivat arkea, ja käsityöt jäivät kymmeneksi vuodeksi. Elämänmuutoksen myötä jäin kotiin ja luovuus syttyi uudelleen. Lähdin mukaan kansalaisopiston kursseille ja tein kotona omia kokeiluja tosi laajasti, muun muassa mosaiikki- ja pajutöitä. Kokeileminen on mukavaa – siinä näkee, mihin sitä itsestään on.
Käsityöt tukena sairastaessa
Vepsäläinen kuvailee, kuinka merkityksellistä harrastaminen nykyään on.
– Juuri tässä elämänvaiheessa ajattelen, että käsityöt ovat yhtä tärkeä osa minua ja elämääni kuin lukutaito tai liikkuminen.
Vaihdamme ajatuksia käsitöiden merkityksellisyydestä elämän varrella.
– Sairauden ajan käsityöt pitivät pinnalla. En olisi voinut uskoa, että opin nypläämään pitsiä. Olin yllättynyt, kun onnistuin tekemään kutomiini pellavaverhoihin pitsit. Seisaaltaan tein. Koin, että keskittyminen auttoi kokemiini kipuihin, Vepsäläinen muistelee haastavaa aikaa elämässään.
Yhteisöllisyydestä vastapainoa yksin tekemiseen
Keskustelumme kääntyy sosiaalisuuteen käsityöharrastuksen ympärillä. Toteamme molemmat omiin kokemuksiimme nojaten, miten yhteinen kiinnostuksen kohde liittää ihmisiä yhteen ja kaventaa ikäpolvien välisiä kuiluja.
– Vaikka käsitöiden tekeminen on usein yksin ”nyytämistä”, on mukavaa välillä kohdata samanhenkisiä ihmisiä. Osallistuin tämän vuoden alussa neuleretriitille, joka oli lähes henkinen kokemus. Iällä, sukupuolella tai tittelillä ei ollut mitään merkitystä – olimme kaikki samanarvoisia.
– Käsitöiden äärellä jutellaan elämäntilanteista ja jaetaan asioita. Nämä kohtaamiset ovat tärkeitä ja voimaannuttavia. Naapurinkin kanssa kohdatessa saatetaan käydä käsityökeskusteluja tai vaikka kaupan kassalla.
Tyttärenkin kanssa Vepsäläinen on lähentynyt sen jälkeen, kun tämä aikuisiällä aloitti käsitöiden tekemisen.
Käsityösomelle vihreää valoa
Vepsäläinen on kokenut ajan, kun informaatioteknologia kehittyi huimasti. Tuli tietokoneet, internet, älypuhelimet ja erilaiset sovellukset. Sosiaalinen media sai vuosi vuodelta enemmän sijaa arjessamme.
– On ollut pakko opetella puhelinsovellusten käyttöä, kun tytär antaa vinkkiä johonkin käsityöohjeeseen, Vepsäläinen naurahtaa.
– Seuraan muutamia blogeja ja Facebook-ryhmiä, Instagram ei ole minulle tuttu. Lähinnä etsin netistä ideoita.
Vepsäläinen käyttää edelleen mieluummin printtijulkaisuja, ja ostaakin yhdessä tyttärensä kanssa mallikirjoja ja inspiroituu niistä.
Vepsäläinen pitää hyvänä ja kiinnostavana nuorten tapaa jakaa harrastustaan somessa.
– En pidä sitä mitenkään pahana, siitäkin syntyy yhteisöllisyyttä.
Lohtua ja turvaa käsitöistä korona-aikaan
Keskustelun polveillessa toteamme, kuinka se elämä tuntuukin olevan muutosta toisensa perään. Viisi vuotta sitten arkeamme koetteli koronapandemia. Maailma ympäriltä suljettiin, tapaamisia rajoitettiin ja harrastusryhmät kiellettiin. Minua kiinnostaa, miten tällainen kollektiivinen kriisiaika vaikutti Vepsäläisen käsityöharrastukseen.
– Korona käänsi kaiken tekemisen sisäänpäin. Olin juuri opetellut kansalaisopiston kurssilla Haapsalun huivin tekemistä. Olimme ryhmän kanssa hakeneet sitä varten Virosta juuri oikeanlaiset villalangat. Koronan myötä ryhmätapaamiset lopetettiin, mutta neuloin huivin kotona loppuun.
Haapsalun huivin tekeminen oli pikkutarkkaa ja vaati ajatusta, mutta aikaa oli paljon.
– Kaikki arjesta jääneet tyhjät välit täyttyivät käsitöillä. Neuloin kirjoneulesukkia ja kudoin kangaspuilla poppanaliinoja ja mattoja. Vaikka korona-aika vapautti aikaa käsitöille ja rikastutti arkea, niin ei se erityisemmin luovuutta ruokkinut lisää.
Kädentaidot jäävät elämään
Haastattelun lomassa muistot lähtevät lentoon ja vievät puhelimen kuvagallerian kautta yhteisiin käsityöhetkiin lastenlasten kanssa.
– Opetin heille ompelua, vaikka en koe sitä omaksi tekniikaksi. He tekivät muun muassa keppihevosia, tyynyliinoja ja kasseja, jotka sitten koristeltiin pitseillä. Annoin heille vapauden valita millaista tekevät, Vepsäläinen muistelee lämmöllä ja näyttää kuvia.
Onkin arvokasta, kuinka eri sukupolvet voivat oppia toisiltaan: vanhemmat opettavat nuoremmille kädentaitoja ja nuoremmat voivat sitten ohjata vanhempia vaikkapa sosiaalisen median ja netin ohjekirjastojen maailmaan.
Vastaa