Artikkeli
Tein tämän kiristysnyörillä varustetun pussukan ala-asteen kolmannen luokan käsityötunnilla. Olen nyt 36-vuotias, joten pussukan teosta on vierähtänyt jo 27 vuotta. Muistan silti tekoprosessin hyvin: ensin ommeltiin pussi valmiiksi, sitten painettiin ja maalattiin kangasväreillä haluamansa kuva ja lopuksi kieputeltiin narusta nyöri ja pujotettiin se nauhakujaan. Tähän omaan pussukkaani olen painanut sabluunalla punaisen possun, kirjoittanut oman nimeni ja sen jälkeen vielä piirtänyt kangasväreillä värikkäitä kukkia, vihreän ruohikon ja sinisen vesiputouksen.
Muistelen, että pussi tehtiin alkujaan liikuntatunteja varten. Ainakin parina vuonna kuljetinkin siinä liikuntatunneille vaihtovaatteita, mutta sen jälkeen pussi jäi moneksi vuodeksi käyttämättä. Joskus aikuisiän kynnyksellä omilleni muuttaessani löysin pussin varastosta ja otin sen taas käyttöön. Vaihdoin käyttötarkoituksen liikuntapussukasta käsityöpussukaksi, ja olenkin kuljettanut pussissa mukanani kaikenlaisia reissuneuleita. Mielestäni pussi ei tosin ole siihen käyttötarkoitukseen mitenkään kovin käytännöllinen, mutta olen hyvin kiintynyt siihen enkä osaisi kuvitella reissuneuleilleni muutakaan kuljetustapaa.
Rakkaan käsityöpussukkani myötä kiinnostuin selvittämään, millaisia lapsuudenaikaisia käsitöitä toisilla ihmisillä olisi säästössä. Löysin kolme haastateltavaa, jotka kaikki pääsivät kertomaan oman tarinansa lapsuutensa käsityömuiston taustalta.
Seppo, 70 vuotta
”Tein tämän neulotun kissan ollessani toisella luokalla kansakoulussa, olin siis silloin kahdeksanvuotias. Muistan, että käsityötunneilla syksyn aikana virkattiin pallo, ja tämä kissa oli kevään käsityötuntien aiheena. Kissan tekemisessä menikin kyllä koko kevät!
Käsityöopettajamme oli ankara, eikä häneltä mielellään mennyt kysymään apua. En osannut neuloa, ja koska en uskaltanut kysyä opettajalta neuvoa, pyysin äitiäni opettamaan minua kotona. Opin neulomaan, mutta se oli tosi hidasta.
Kissaan neulottiin ensin eri osat ja ne yhdistettiin sen jälkeen käsin ompelemalla. Osat on täytetty oljella. Kevätlukukauden lopuksi luokastamme otettiin ryhmäkuva, joka pilkottaa tekemäni kissan taustalla. Kuvassa takaseinällä olevalla hyllyllä näkyy osa valmistuneista kissoista. Kaikki luokkakaverini eivät kyllä saaneet kissojaan valmiiksi, esimerkiksi samalla luokalla ollut serkkuni ei vain oppinut neulomaan ja kissa jäi tekemättä.
Kissa oli monta kymmentä vuotta säilössä omassa lapsuudenkodissani, kunnes oma tyttäreni löysi sen sieltä mummolassa vieraillessamme ja halusi ottaa kissan mukaan kotiin. Nyt kissa on ollut jo pitkään meillä kotona tallessa.”
Helena, 68 vuotta
”Olen tehnyt tämän panamakankaisen tarjotinkannattimen vuonna 1967, Viialan keskuskansakoulun neljännellä luokalla eli silloin kun olin 10-vuotias. Työssä käytettiin karjalaista etupistokirjontaa ja kirjonta tehtiin helmilangalla. Oppilaat eivät saaneet ommella ompelukoneella tuolloin, joten opettaja ompeli kannattimen muotoonsa ja oppilaat tekivät kirjonnan. Kaikki oppilaat saivat itse päättää kirjontalangan värin sekä kirjailemansa kuviot, joten kaikkien kannattimista tuli vähän erilaisia. Muistan, että tämä oli minulle mieluinen käsityö tehdä.
En muista, oliko tarjotinkannatin käytössä lapsuudenkodissani, mutta ainakin se on kulkenut mukanani koko sen ajan, kun olen ollut naimisissa puolisoni kanssa vuodesta 1976. Se on myös ollut meillä aktiivisesti käytössä siitä lähtien, ja edelleen olen sitä mieltä, että siihen saa tarjottimen kauniisti esille.”
Sofia, 30 vuotta
”Tein tämän tyynyn ala-asteella, muistaakseni 7-vuotiaana. Tyynyn kangas on vohvelikangasta ja siihen on kirjailtu kaikenlaisia kuvioita, jotka sai tehdä oman mielensä mukaan. Kirjoin tyynyyn ison kalan, tähden, simpukan helmineen sekä spiraalikuvioita, joita tykkäsin lapsena paljon piirtää. Ihan loppuvaiheessa halusin vielä lisätä tyynyyn silloisen kissamme, ja teinkin sitten kissan vielä mukaan ihan pienenä kuviona. Muistan tykänneeni siitä, että käsitöissä sai tehdä jotain itselle käyttöön tulevaa.
Olen edelleen iloinen ja onnellinen, että tyyny on säilynyt. Tyyny on edelleen lapsuudenkodissani vanhassa huoneessani. Arvelisin, että se on ollut jollain tapaa käytössä ja esillä ainakin vuodesta 2005 alkaen, eli jo monen monta vuotta!”
Vastaa