Enemmän kuin silmukoita

Kolumni

Voisi kuvitella, että neulominen on pelkkää neulomista, silmukka toisensa jälkeen tekemistä. Valitaan malli, hankitaan langat, toteutetaan käsityö ja se on siinä. Mutta asiahan ei ole ollenkaan näin. Harrastin itse nuorempana satunnaista puikkojen heiluttelua. Into syntyi yhtäkkiä, mutta lopahti usein yhtä nopeasti – luultavimmin kesken käsillä olevan mallin. 

Sittemmin neuloosi on vienyt mennessään ja minusta on tullut monien samanaikaisten projektien kanssa tasapainoilija. Intohimoiset puikkojen kilistelyn kaudet eivät enää mene ohi vaan siitä on tullut elämäntapa. Neule kulkee aina mukana missä minäkin. Miten näin pääsi käymään, sitä en osaa sanoa. Harrastus vain luultavasti vei mennessään.

Neulominen rauhoittaa, maadoittaa ja rentouttaa. Langan juoksu sormien läpi neuloessa auttaa keskittymään tähän hetkeen, mutta toisaalta myös antaa lepohetken arjen keskellä. Käsityö voi olla itse asia tai rinnakkaistoiminto toisen tekemisen ohessa. Lankojen shoppailu rankan työpäivän jälkeen ei tunnu yhtä paheelliselta kuin muiden heräteostojen. Ne tuntuvat kestävämmiltä valinnoilta.

Tunteet kiedottuna lankaan

Itselleni neulominen tuo lohtua, lievittää stressiä ja päästää ajatukset vapaasti virtaamaan. Muistan ensimmäisen itse ”terapiatarkoituksessa” tehdyn villapuseroni. Se oli vaaleanpunainen muhkea palmikkoneule, jota tein ylioppilaskirjoitusten aikaan purkaen siihen kaiken pänttäämisen aiheuttaneen paineen. Sen jälkeen olen käsitellyt monenlaisia tunteita neuleiden keinoin. Kulloinkin puikoilla olleet työt ovat kostuneet surun kyynelistä, silmukat kiristyneet tiukoiksi stressin keskellä ja vallattomat värit ovat saaneet mielen piristymään talven kaamoksen kääntyessä kevään heräileviin väreihin. 

Silmukat yhdistävät

Neuleet tuovat yhteen monenlaisia ihmisiä. Neulominen on turvallinen harrastus, jonka voi ottaa puheeksi säiden tavoin. Se helpottaa tutustumista, kun voi vain kysellä: mitä puikoilla? Neuleita tehdään kahviloissa, tapaamisissa, luennoilla ja koulutuksissa sekä kotisohvalla. Ei ole väliä, minkä ikäinen neuloja on. Villasukkaohje ja kokemukset sen neulomisesta voivat olla samoja, on tekijä sitten 20- tai 80-vuotias. Somessa levinnyt yhteisneulonta voi pyyhkiä pois yksinäisyyden, kun voi verrata omaa tuotostaan muiden somealustoilla jakamiin kuviin. Saa kuulua yhteisöön, jossa ei ole ulkonäkö- tai sosiaalisuuspaineita. Ei ole väliä, millainen olen, koska silmukat puhuvat puolestani. 

Muistan itse nuorena, kun kävimme ompeluseuroissa. Illan emäntä tai isäntä oli loihtinut seitsemää sorttia pöytään, juttu rönsyili ja kuulumisia vaihdettiin. Samalla puikot kilisivät ja neuleita ihasteltiin. Toisessa huoneessa miehet puhuivat omista jutuistaan. Vaikea sanoa, mistä siellä puhuttiin, koska siellä en koskaan käynyt.

Vaikka meillä ei ihan tällaisia yhteisöjä välttämättä enää ole, olemme saaneet monenlaisia uusia kokoontumisen muotoja tilalle niin livenä kuin netissä tapahtuvina. Omassa käsityöpiirissämme, joka kokoontuu meillä kotona, juttu rönsyää ja työn alla olevat tuotokset vaihtelevat korvakoruista lampunvarjostimiin ja kehruuhommista tilkkutöihin. Se on pieni irtiotto arjesta ja suuri annos hyvää mieltä kotiin viemisiksi. Muiden tuotoksia ihastellessa tulee pohdittua, osaisinko minäkin. Kun sitten osaa, oppii ja uskaltaa kokeilla, tulee voittajafiilis!